Kiehuvaa vettä

Joka yö herätessäni näen kauniin taivaan ylläni. “Aamurituaalejani” vaihdellen saatan polttaa tupakan ja juoda kahvin parvekkeella, miettien samalla; miten tähän hiljaisuuteen voikaan herätä se kaikki, joka pitää yhteiskuntamme virkeänä? Toisinaan nukun viimeiseen minuuttiin asti, kuunnellen
avonaisesta ikkunasta kaikuvan lintujen laulun mystistä tarinaa

Aamulla töihin lähtiessäni, olen monesti tyytyväinen, sillä olen tajunnut kuinka tärkeimmät asiat ovat aivan nenäni edessä.
pidän myös hiljaisuudesta ja siitä, kuinka saa nähdä kaupungin heräävän ja syttyvän sirkuksenomaiseen kaaokseensa.

Ajaessani autoa näen tien, paljon ihmisten rakentamia asioita ja rakennuksia. Toisinaan yksinäinen kettu repolainen jolkottelee tien yli etsien alati vähenevää elintilaa.
Kun suuntaan katseeni taivaalle, näen enemmän. Tunnen ja tiedän
että sinisilmäisyys ahneuden edessä, ei tuota muuta kuin huonon vaihtoehdon elää. Silti monet meistä jatkavat sokeina läpi elämän, varjoissa harhaillen
ja omaa onneaan etsien.

On asia erikseen jos energiansa käyttää asioihin jotka kiinnostavat, joillakin se jopa voi olla työ, riippuen siitä ollaanko sitä nyt ns. kutsumustaan hoitamassa
tai muuten vaan vakavasti kiinnostuneita kyseiseen urasarkaan sisältyvistä asioista.

Mainittakoon rehellisesti, että itseni kohdalla ainakin tämänhetkinen orava-pelleily on suuri osa sitä huonoa puolta elämässäni, enkä välttämättä
ihan heti tyytyväisyyden syvään pitelyyn mieltäni saisi varmaan kovin helposti millään osa-alueella “tässä raha vaihtaa omistajaa” loopissa.
Uskon ja luulen että päättäväisyyteni sekä terveen kriittisyyteni  vuoksi tulen pääsemään vielä lähemmäksi sitä mitä jokainen meistä tarvitsee,
mitä ikinä se onkaan.

Istun koneeni äärellä, kuunnellen ja katsellen live musiikkia youtubesta. Musiikin kautta, varsinkin livemusiikin kautta on helpompi saada fiiliksiä, sisäistää asioita ja pysähtyä nauttimaan sekä mietiskelemään. Muusikoista näkee, kuinka he nauttivat yhdessä soitosta ja elävät mahdollisesti elämänsä parasta aikaa, hetkellä kuin hetkellä. Heistä myös näkee, että he ovat jotenkin todella luonnollisia. (Heh, olisipa sitä maailmaa kiertävä rockmuusikko.)

Mikä sitten on luonnollista: onko luonnollista tehdä niinkuin käsketään ja sisäistää vain ääniaalloista muodostuva käsky joka viilettää läpi ilman ja jonka ihminen korvillaan kuulee: esim. “Käyttäydy ihmisiksi”

On helppo muodostaa epämääräinen kuva siitä mikä on luonnollista ja mikä ei, kun elämme maailmassa, jossa kansalaisten välikätenä käyttämisen tarkoitusperät pohjautuvat ahneudelle ja piittaamattomuudelle.

Lisäksi ei riitä vaikka palvelisimme “johtajiamme”. Luonnollisesti, jatkuvasti kielletään ja supistetaan “ihmiskuntaa uhkaavia”; pukumiehen mielestä pahoja asioita.

Onko luonnollista että, että ihminen ei saa omia hoksottimiaan käyttämällä toteuttaa itseään ja elää ilman jatkuvaa hiillostusta, milloin mistäkin asiasta.

Kaikkihan tietävät rockmuusikoiden useasti lähtevän “pahoille teille”. Myönnän etten itsekkään esimerkiksi muusikkona haluaisi herääväni tilanteesta, jossa makaan heroiini piikki kädessä enkä enää osaa tehdä muutakuin paskaa musaa, jos edes jaksan sitäkään.

Painotan kuitenkin lausahdusta “pahoille teille” mielipidekysymyksenä, sillä esimerkiksi: ihmisellä jonka päähän on tungettu propagandaa  ja  hänen nieltyään kiltisti kaiken mitä hänelle tarjotaan voi hän hyvinkin herkästi antaa ymmärtää että nyt esimerkiksi tämä tomppa tässä on pahoilla teillä. Se suuri vika ihmisissä on, puututaan toisten ihan vitun luonnolliseen elämään.

Väitänkin nyt että päihtyminen on äärimmäisen luonnolista. Älkää käsittäkö väärin, se ei ole elämäni se on vaan helvetin hyvä osa sitä. Ihminen on päihtynyt kautta aikain ja tulee aina päihtymään. Jos esimerkiksi alettaisiin kieltämään työnteko niiltä, jotka eivät noudata suomalaista päihdepolitiikkaa, niin paljonkohan työttömyysprosentti kasvaisi? Lisäksi haluan muistuttaa asioiden hoituvan jos näin haluaa, on turha arvostella jos kaikkien arvot eivät korreloi yhteiskunnan määrämien pykälien mukaisesti.

Onko luonnollista paskantaa, onko luonnollista tiskata, onko luonnolista käydä töissä, onko luonnolista mennä juhlimaan, onko luonnolista syödä ruisleipää, onko luonnollista hajottaa tuoli, onko luonnollista polttaa bongista tuotteita, onko luonnollista etsiä lompakko jos se katoaa metsään, missä on -30 astetta ja sulla eio ku pelkkä t-paita ja oot peloissas ja yksin ja sit on vielä pimeetä ja kaikki on muutenki perseestä ku sulla oli 3000e siellä lompakossa. niin onko häh onko

ps. soittamaan kitaraa!

Monia meistä on työnnetty rattaissa, silloin kun olimme vielä pieniä. Muistaisimmepa vain kuinka istuimme viltein pehmustetussa kotterossamme, ja jossa kyyti varmasti tuntui leppoistalta ja kuinka huolenhäivä ei vielä kajastanut pilvien takaa.

Kaiken sen ihmisen teoreettisesti kehittämän ajan keskellä olemme varttuneet ja meistä on muodostunut omia yksilöitämme. Yksi asia meidät kuitenkin pitää vielä visusti samassa kasassa:

Maailman suurin teatteriesitelmä ja sitä varten rakennetut vaunut, jossa kyyti ei enää olekkaan niin pehmeää vaan muistuttaa meitä siitä, kuinka jokaisen suuhun tungetaan pakkopullaa ja alistumisen kynnys alenee, kun yhä useampi pelkää ilmaista mielipiteensä tämänhetkisistä ja tuskin parempaan suuntaan muuttuvista tapahtumista ja käytännöistä. Tässä omani; VITTU MITÄ PASKAA!

Huomasin taas kuinka rattaat, (joiden lastina on kasa toimistohelvetiltä haisevaa a4 jätettä joiden muste on sotkenut rattaiden verhoilun niin ettei lapsikaan sinne enää uskaltautuisi) pyörivät vain ympyrää ja lopulta hajoavat atomeiksi.

Vaikka ennen mustaa valkoisella aikaa saatoimmekin saada tuomion turparallina kyläpahaisen ladon takana, ilman todistajia, ei se näin oksettavalta varmastikkaan tuntunut. Hyvää työpäivää vaan ja verokarhukin kiittää!

Heipä hei pitkästä aikaa. Tosiaan pitkästä aikaa, monihan on VARMASTI lukenut useimpia kirjoituksiani…
Saavuin taas Pitkän päivän jälkeen, Kotiini Mäntsälään, aivan juna-aseman kupeessa sijaitevaan ehkä jopa joidenkin mielestä
idylliseen rivitaloasuntooni.

Kalusteita täällä ei ole, pian tapahtuvan muuttamisen takia. Viimeisin vuosi elämästäni on ehkä joidenkin mielestä ollut turhuutta, nyt siirtyessäni
toisenlaisiin ajatuksiin jotka johtava puutarhaopintojeni ensimmäisen
vuoden kunnialla loppuun suoritettun rupeaman keskeytymiseen. Kuitenkin, olen saanut hienoja kokemuksia jotka ovat
kartuttaneet taivalta, sitä jota me kaikki kuljemme. Mikä loppujen lopuksi on turhaa ja mikä ei? Kuka tietää mitä huomenna tapahtuu ja miksi?

Hienon toisinaan huuruisen kesäloman lähestyessä loppuaan ja uuden asuinmahdollisuuden myötä Helsingissä
tajusin taas elämän kaaosmaiset piirteet, vaikkakin on olemassa kaaosta, jota arkielämään sulauduttuamme ja tässä itsestäänselvyyksien,
maanpäällisen palvomisen
maailmassa eivät monet edes halua ajatella.

Minulle muutto, tuntematon tulevaisuus, uuden alku, edes pienessä mittakaavassa, saavat hyvää
auraa aikaan, sillä tunnen olevani onnekkaiden yhteensattumien ja päättäväisyyden takia saanut taas mahdollisuuden rakentaa itselleni sopivan ympäristön.
Vaihtelevuus on poikaa, mutta liika murtehtiminen ja elämän tilanteiden pelkääminen kannattaa lukita parhaalla mahdollisella teholla, sillä kun tiedät
itsesi olevan oikeassa, ei muulla ole väliä. Älä myöskään unohda muita, sillä ystävät ovat sitä onneakin kalliimpaa. Juuri sitä mitä me KAIKKI etsimme, vaikka
sitä et myöntäisikään.

Ole itsesi sielu, sydän ja tahto, niin pääset pitkälle

Peace and love - vilikettu

Tuossa yökävelyllä tuli mietittyä todellisuuden käsitettä ja aika vaikeaksihan se menee.

Sen sijaan voisin hieman pohdiskella sitä mikä ei ainakaan todellisuutta ole.
Olette varmaan vähintään kuulleet jollekkin annettavan neuvon “palaa todellisuuteen”
usein joko neuvon antaja on yksinkertaisesti muodostanut itsellensä päähän jonkinlaisen ankaran kaavan, jossa todellisuus määrittyy tai vaihtoehtoisesti
ahdasmielisesti sivuuttanut sen, että toiselle todellisuus ei ehkä ole sama kuin itselle se voisi olla.

Onko todellisuutta elää sokeasti niiden virtojen keskellä
jotka lopulta johdattavat meidät tyynenmeren kaltaisen jätepyörteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_j%C3%A4tepy%C3%B6rre) syövereihin.

Ihmisen
ahneutta puolustavat isot tahot ja pyörivän pyörän, tuon yhteiskunnan toimivan elimen kannalta on tärkeää saada jokainen ajattelemaan tietyllä tavalla.
tässä rahan ja vallan ahnehtimisen pyörteessä piittamattomuus ja raha puhuvat. Harmittavan monet ovat unohtaneet, että todellisuus on jotain suurempaa kuin se mitä ihminen voi edes käsittää.

Tämä blogimerkintä tulee olemaan ehkä joidenkin mielestä silkkaa kakkaa, mutta katsotaan nyt minkälaiset tunteenpurkaukset tästä saadaan syntymään unettoman
yön merkeissä!

yön tapahtumat. En edes muista milloin viimeksi uniongelmat olisi iskenyt näin silmille. 3 tunnin kierimisen jälkeen luovutin
ja nousin ylös. Keitin teetä, poltin tupakkaa ja kuuntelin musiikkia, Knellin kieppausta unohtamatta.

7 alkaa suomen matsi, kaatuisikohan
ruotsi tällä kertaa? johan tässä on klo 1 - 4:10 kieritty sängyssä ja sen jälkeen kakoiltu, saisi edes jotain  positiivista vastinetta muuten näin yhden suomalaisen ahdinkoon.

Silloin kuin rauta on kuumaa pitää takoa, tässä tilanteessa se tarkotti sitä, että on järkevämpää nousta ylös tekemään edes jotain
kun tuhlata tätä helvetin kallisarvoista elämää sängyssä maaten, varsinkin silloin jos hikoilu, levottomuus ja jatkuva kyljen kääntäminen
ajaa ahdistuksen partaalle ja lopulta ei enää tiedä miten päin pitäisi olla. Olen sentään tyytyväinen etten kajonnut unilääkkeisiin
nuo pillerit kun sattuvat olemaan hieman häilyvä asia.

tässä on tullut kelattua vaikka mitä ja hartaiden miettimis tuokioiden keskellä päädyin antamaan itselleni
taas yhden elämän neuvon; haavoittuvuus on paskapuhetta, kutsun kaikkea vaan kokemukseksi, sitäpaitsi esim. herkässä tilassa sitä monesti ottaa enemmän irti tarjolla olevista virikkeistä (tämän lauseen kohdalla se virike on notepad ja canned heat)
kuin vaikkapa kovaa ulkokuorta sisäisesti soveltavalla viinarähinäammari -moodilla, josta muistot rajoittuvat viikko toisensa jälkeen “join viinapullon 30 minuuttiin”

Argumentoidakseni
omaa viisauttanu myönnän että haavoittuvuus sinänsä on totta, koska vaikkapa maailman julmat teot aiheuttavat liialtikin kaikenlaista harmia, sellaista jollaista tälläinen
suomeen syntynyt “lottovoittaja” ei voi ymmärtää.

Älkää kuitenkaan antako liian helppojen ja yksinkertaisten ongelmien kuten tämän niin vitun hienosti toimivan
yhteiskunnan ja sen säädösten aiheuttaa liiallista mielipahaa, koska aina voi myös tehdä niinkuin itse haluaa. Ihmiset on ajettu nurkkaan (joihinkin tämä pelottelu toimii) ja jos kukaan
ei toteuta itseään ja elä edes pikkuriikkisen niinkuin ihminen on luotu elämään, eläimenä, vain yhtenä rotuna, ei yhtään arvokkaampana kuin esim. kilpikonna
niin mitä vittua tästä elämästä jää käteen.

Ei ainakaan mitään hauskaa! Joskus toivoisin että voisin olla oma osioini täällä, sanoa sille sinipukuisten miesten
jengille: JÄTTÄKÄÄ MUT RAUHAAN! Millaista olisi elämä ilman että tämä helvetti olisi päässyt valloilleen. No yksinkertaisesti vaikkapa tällaista: Asuisin niin hyvästä puusta
tehdyssä luonnollisessa asumuksessa, kasvattaisin omat lääkkeeni ja soittaisin männystä itse tekemälläni kitaramaisella soittimella deelisiä sävelmiä luonnon muiden asukkaiden kuultavaksi ja jos sitten joutuisinkin
barbaarisoituneen heimon tappamaksi Olisin ainakin saanut elää vapaana. Ei se kalakaan saa päättää päästänkö sen vapaaksi pyynnin jälkeen vai en, mutta ainakaan
kukaan vitun soramonttu kansanedustaja ei ole päättämässä tämän maailmankaikkeuden synnyttämän yhden, esimerkillisen uimataidoin omaavan elämän tekosista.

Ja vittu jos tämmöstä settiä tulee tähän aikaan yöstä
niin väitän ettei mikään kiellettykään ole päässyt minun luovuuttani tukahduttamaan titddiittii NYT SITÄ TUPAKKAA, KUOLEN TAI EN!

ps. ihmisten suurimpia paheita on keksiä asioita, enkä sano tätä siksi etten itse ole kehitellyt miljoonia tuottavaa patenttia, vaan siksi
että se mielestäni on fakta. Jos voisin jättää sateenvarjoni kotiin kun niskaan tulee kakkaa niin tekisin sen, se ei vaan enää valitettavasti näinä päivinä
toimi.

Selvennetään nyt vielä kun vertauskuvat ovat aina omassa päässä ja niitä ei välillä toiset osaa sieltä niin selvästi kaivaa
eli: miten voisin irtautua täydelliseen mielenrauhaan kun asiat ovat jo näin hunoksi, JOPA TÄSSÄKIN MAASSA MENNEET! vastaus: en mitenkään. ihmisten julmien keksintöjen ja säännösten alle hukkuu, tuskinpa sateenvarjokaan enää auttaa. kokoajan täytyy pysyä valppaana. Siksi
siis on hyvä ottaa edes rippeet siitä mielenrauhasta esiin ja käyttää niitä parhaaksi näkemällään tavalla.

-Peace and love. t: Vilikettu !
tekstin kirjoitus lopetettu 6:20 –> 6:39 ja lähtee poikkeuksellisesti raiteelta 2.

Moi!

Nyt kun kesää on jo eletty pitkälle ja useilla nuorilla henkilöillä opinahjo on taas edessä, voidaan sanoa että suomen kesä on loppusuoralla ja joskus mielessä välähtelee ajatukset “taasko se meni” yms. Kuitenkin jos puristan kaikki mahdolliset muistinrippeeni kesästä yhteen, on mittari taipuvainen positiivisen puolelle.

Nyt aamulla herättyäni, kun muu huoneisto on vielä unessa seisahduin hetkeksi miettimään; Monet ohi nukutut hienot aamut ja krapulan/valvomisen takia menetetyt pitkälle päivään venyneet tunnit eivät ole saaneet minua itsemurhan partaalle, vaikkakin tarkoitus oli hieman enemmän niitä arvostaa.

Toki parhaimmat muistot ovat juuri ehkäpä ne parit festarit ym. mihin se douppaus on liittynyt, tosin kaunista musiikkia, tuota elämän yhtä suolaa ei sovi unohtaa. “everyone does it ilmiö” ja festareiden humalahuuma ei kuitenkaan tarkoita sitä että etteikö näistä “tavallisista” hetkistä saisi kasattua valokuva-albumia, jota vieläpä ilomielin selailisi.

Nauttikaa siis vielä kaikesta minkä irti saatte, ennenkuin pimeä masennukseen johtava räntäsadetalvi on ovella.

Hyvää loppukesää ja loputtomasti jäätelöä ja olutta kaikille!

ps. legalize it.

Moi!

Muutin tammikuussa omaan asuntoon, pihlajistoon. Ensimmäisenä iltana soitin kitaraa tyhjässä huoneessa (kaikuu) okei, jälkeen hiljaisuuden mutta en kovaa. En edes tajunnut hiljaisuuden olleen astunut voimaan. Ovikello soi… Ovella oli kuivakan näköinen elämäänsä kyllästynyt 40 - 50v nainen
joka ilmeisesti halusi heti näyttää että kusipäitäkin löytyy “MINÄ KÄYN AINOASTAAN KERRAN SANOMASSA, JONKA JÄLKEEN SOITAN POLIISIT”.

Pidin hieman myöhemmin tupaantulijaiset, jotka venyivät hieman ja poliisit käväisivät ovella. Olivat todella ystävällisiä eivätkä edes jääneet paikanpäälle kun ilmoitin että porukka valuu pois. Tämän jälkeen olemme kuunnelleet normaalisti päivisin musiikkia ja esim. soittaneet kitaraa. Joskus on saattanut hiljaisuuden jälkeen olla vielä vieraita, jotka eivät aivan ole osanneet volyymiaan säännöstellä, mutta ei mitään seiniä kaatavaa ole koettu.

Kuitenkin, tämä hullu akka tuli vielä toistamiseen, vappuna lauantaina klo 19.00 illalla soittamaan ovikelloa. (Tällöin musiikki oli oikeasti vielä normaaleissa voluumeissa, ja haloo! KLO 19.00) Asia oli: “SUOSITTELEN ETTÄ ALAT ETSIMÄÄN ENSIVIIKOLLA UUTTA KÄMPPÄÄ” tämä sai minut hermostumaan ja katsoin naakkaa vihaisesti silmiin ja huusin melko kovalla äänellä “VITUT ALAN!!” samaan aikaan paiskaten oven kiinni. Tämän jälkeen hän ei enää uskaltanut tulla ovelle. Viimeviikolla saimme kirjallisen varoituksen.

Myönnän että joskus on saattanut juuri esim. näiden vieraiden takia olla pientä ääntä, mutta ei mitään pahempaa. Sanoin vielä isännöitsijälle että “tiedän kuka tästä on tullut teille sanomaan ja hän oli todella vittumainen henkilö, eikä osannut käyttäytyä asiallisesti”

Saimme sentään eilen käräjäoikeudelta hienon dokumentin allekirjoituksineen “olette viettäneet asunossanne sellaista pahantapaista elämää, että se on häirinnyt talon muita asukkaita huomattavasti” Ensinnäkin “muita” asukkaita on todennäköisesti tämä yksi sitruunapillu ja toiseksi haluaisin jotain lisäinfoa tästä “pahantapaisesta elämästä”

Naureskeltiin kämppiksen kanssa että meinataanko tässä sitä ettei melu näköjään haitannut mutta meidän ‘pahantapainen elämäntyyli’ kaikkine pilvenpoltteluineen on haitaksi. Olen immarteltu tittelistä pahantapainen elämä. Koen eläneeni viimeaikoina onnistuneesti ja jos se on ihmisten mielestä pahantapaista niin voin kertoa että pahemmaksikin voi mennä.

En oikeasti edes koe pitäneeni melua ja ne kerrat kun joku on esim korottanut ääntä klo. 22 jälkeen olen siitä heti huomauttanut. Minulle tuli tapauksesta mieleen salaiset kansiot jakso, jossa naapurusto tappoi kaikki, jotka eivät sitoutuneet noudattamaan tiukkoja sääntöjä. Eikö kerrostaloon voi muuttaa ilman että heti on joku vittuaivo ovella valittamassa kun ei nyt vaan satu tykkäämään kyseisestä bändistä, jonka biisistä ihan vahingossa seinän läpi kuuli kitarasoolon 4 ensimmäistä nuottia.

paskaa päivää!

Joskus sitä tulee ajauduttua mitä eriskummallisimpiin tapahtumaketjuihin jolloin riski saada höyryävän kuumaa ripulipaskaa niskaan kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin esim. Neljän seinän sisällä oleskellessa, mikä kyllä myös  saa pidemmän päälle paskat fiilikset pintaan. Siksi pitääkin uhrautua ja olla valmis ottamaan sitä ripulia niskaan muun paskan sijasta, se voi joskus olla antoisaakin.

Paskaa on niin paljon erilaista ja joskus paska ilmestyykin kuvioihin ilman kummempaa syytä, jolloin olo on kuin nenässä olisi 10 ncc urakoitsijaa valamassa orgaanista patukkaa hengitysteiden tukkimiseksi.  Toista vaihtoehtoa sivuten; Itseppähän olet soppasi keittänyt, eli itseaiheutettua paskaa. Tässä vaiheessa vitutus ei ole niin sanotusti “turhaa vitutusta”, vaan omista teoista johtuvaa.

Joskus vieläpä asiat ehtivät äityä niinkin pahoiksi, että itse aiheutettu paska sekoittautuu arkiseen paskaan, jolloin muodostuu illuusio että “nyt uidaan paskassa ja pois ei ole pääsyä”. Wrong; Ota paska kauniiseen käteen ja heitä sillä hallitusta. On tärkeä tiedostaa, milloin itsestään ilmestynyt vailla syytä oleva paska tuli ja miksi? Tämä on tietysti vaikeaa, koska vittuuntumiseen ei aina tarvita syytä, elämäähän sekin vain on. Jos saat turhan vitutuksen reunasta kiinni, on sinulla mahdollisuudet vähän vähemmän paskaiseen elämään. Kävele vaikka terveysasemalle ja valita ripulia jos esim. paska töissä vituttaa. Saat viikon saikkua, kiitos sille joka keksi ripulipaskan.

PASKA ON NEGATIIVISTA, PASKA ON POSITIIVISTA, PASKA ON PASKAA JA ENNENKAIKKEA KAIKKIALLA;
ELÄMÄ ON PASKAA!!!

Huhuu sanoo huuhkaja! Kukko taas puolestansa päästää aamuiset kiekaisut kun on suurinpiirtein aika lähteä avovankilaan, jossa kitarointi tulee rätisevän radion kautta, taivaskin näkyy vain sälekaihtimien läpi, hollannista tulleen kirjekuoren sisältö ei kotoa käsin auta ja palkkakaan ei saa motivoivasta ominaisuudestaan huolimatta hymyä huulille. Tämä tarkoittaa sitä että sieluni on enemmän laadukkaiden lama-aikojen perään, eli rahanpuute(työstä lähtemisen myötä)  tuo vastineena oikeasti omaa aikaa ja tarkoitan nimenomaan aikaa, johon ei ole sidottu minkäänlaisia velvotteita. Otsikossa ilmenevä palkallinen “lama” on taas näsäviisastelua siitä, kuinka töitä ei tänäänkään ole juuri ollut, vaan 3 tuntia on mennyt suurimmilta osin raajoja venytellessä ja teetä litkien.

Jos ottaisin kitarani mukaan töihin, voisin tylsinä hetkinä soitella ja saisin tuhottomasti soittoaikaa. Tämä ei tietysti ole sopivaa, koska muiden silmiin se näyttäisi siltä kun en tekisi töitä ollenkaan, vaikka tekisin silti kaiken ajallaan. 

Olisi toki muitakin tapoja käyttää tämä aika, kuin kirjottaa esim. turhanpäiväisiä blogimerkintöjä tai selata facebookkia. Yritin kirjoitella kappaleiden sanoja, mutta olen aiemmin jo todennut että tässä ympäristössä luovuus on kuolemaisillaan ja pitkällä ajalla se kuolisikin kokonaan. Se taas merkitsisi sitä, että muovautuisin jo menetettyjen ihmisten joukkoon, sanon näin koska jos olisin samassa tilanteessa kuin useimmat työntekijät täällä, kokisin olevani menetetty, turhautunut, vittuuntunut ja väärät valinnat elämässäni tehnyt orjallista elämänkaarta noudattava pelokas sika, joka ei tiennyt paremmasta. Ehkäpä jopa täällä on muitakin ihmisiä kutsumusammatissaan (ainakin niin luulevia ihmisiä), kuin ne hoitajat joiden valinnasta aina vauhkotaan “se on usein se kutsumus” Voin kertoa ihmisten naamoja täällä analysoidessani että ihmisiltä on maanantai aamuisin kutsumus kyllä jossain aivan muualla kuin valkoisten ikuisuutta kertovien seinien sisällä.

Positiivista kylläkin on, että ihmiset saavat oikeasti apua kai vielä, ainakin toistaiseksi suurinpiirtein mallikkaasti toimivassa terveydenhuollossa, jossa tiedostan myös olevan vakaviakin puutteita.

Heinäkuusta alkaa kitara, taivas ja tähdet kertomaan tulevaisuutta, valitettavasti kirjekuori hollannista ei enää tuolloin kanna sisällään mitään. Taidanpa ostaa multaa